Kuuluvatko tunteet työpaikalle?
Ihminen on kokonaisuus ja tunteet ovat osa ihmistä. Se miten annamme niiden vaikuttaa meihin, miten niitä käsittelemme tai miten niitä kohtaamme, vaikuttaa meihin ja ympärillämme oleviin ihmisiin. Tunteita ja työpaikkaa ei voi erottaa. Eihän tunteita ja vapaa-aikaakaan voi erottaa. Mutta onko niin, että tunteet eivät kuulu työpaikoille? Etenkin ne negatiiviset ja ehkä muissa hämmästystä herättävät tunteet, pitäisikö ne kätkeä ja piilottaa?
Herkkyys vahvuutena
Olen itse ollut luonteeltani aina herkkä. Lapsena minua kiusattiin sen johdosta. Onpa mieleeni jäänyt kerta, kun eräs lapsuuden kaverini sanoi minulle, että tunteet pitää kätkeä eikä omaa herkkyyttä kannata näyttää, jotta muut eivät kiusaa. Muistan edelleen, kuinka ihmettelin hänen kommenttiaan. Työelämässä herkkyyteni on aiheuttanut muissa toisaalta hämmennystä ja toisaalta vaivaantuneisuutta. Herkkyyttäni ei ole osattu aina ottaa vastaan tai sitä ei ole osattu kohdata. Kaikesta huolimatta olen oppinut, että herkkyyteni on vahvuuteni ja se auttaa minua muun muassa työssäni ja ihmisten kohtaamisessa.
Ohjaavatko tunteet käyttäytymistä?
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että tunteet kuuluvat työpaikalle ja ovat luonnollinen osa ihmistä. Ottaessaan tunteensa huomioon, ihminen pystyy työssään parhaimpaansa. Pitää kuitenkin muistaa, että tunteiden näyttäminen ei tarkoita sitä, että voi käyttäytyä töissä tai vapaa-ajallakaan miten sattuu.
Olen kohdannut työssäni vihan ja suuttumuksen tunteita ja nähnyt mitä ne aiheuttavat työyhteisössä, kun ne päästetään valloilleen. Pahimmillaan ne luovat pelon ilmapiiriä ja epäluottamusta ja saavat ihmiset pelkäämään virheitä ja toimimaan salassa. Toisaalta olen kohdannut työssäni myös ilon tunteita ja nähnyt kuinka niiden jakaminen auttaa työyhteisöä kukoistamaan sekä työntekijöitä auttamaan ja luottamaan toisiinsa.
Mielestäni tärkeintä on, että opimme kohtaamaan erilaisia tunteita niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Tunteiden kohtaamisen lisäksi, on tärkeää oppia puhumaan niistä, sanoittamaan niitä, ottamaan niitä vastaan ja käsittelemään niitä. Tärkeää on myös oppia päästämään tunteista irti. On hyvä oppia huomaamaan, vienkö kotiin tai seuraavaan kohtaamiseen jonkin tunteen, joka on tarttunut minuun aiemmasta tapahtumassa eikä liity enää seuraavaan asiaan tai ihmiseen millään lailla. Tunne voi kulkea mukanamme ja saatamme tuoda sen esille myös seuraavassa tilanteessa, vaikka se ei siihen kuuluisikaan.
Tässä kohtaa sinua voi auttaa Marika Borgin tunnekoulun ensimmäisen osan oppi: ”Tunteita edeltää aina ajatus”. Tärkeää on oppia tuntemaan omat ajatus-tunne-ketjumme. Tunnistaa ajatus tunteen takana ja käsitellä sitä ja tarvittaessa muuttaa ajatustamme. Marika Borgin mukaan on tärkeää oppia näkemään tunteidemme viisaus ja ymmärtämään niitä. Silloin voimme vaikuttaa myös toimintaamme.
Tunteet kuuluvat myös johtamiseen
Esimerkkinä itselläni tässä toimii tarina, jossa eräs johtaja kohtasi henkilökohtaisessa elämässään avioeron. Hän kertoi siitä avoimesti työyhteisössään ja kertoi, että tapahtuman vaikutukset varmasti näkyvät hänessä ja hänen tekemisissään hetken aikaa ja hän toivoi ymmärrystä. Kertomalla asiasta, hän tuli lähemmäksi työntekijöitä ja sai itselleen myös tilaa käsitellä asiaa töidensä ohella.
LähiTapiola Etelän liiketoimintajohtaja Pavel Maksimenko kirjoitti hetki sitten LinkedIn-postauksessaan, miten tunteet liittyvät johtamiseen ja onko niillä merkitystä tai vaikutusta mihinkään. Hän toi mielestäni esille johtamisen inhimillisyyden ja sen että johtajalla on vastuu ymmärtää tunteita ja niiden takana olevia asioita. Hänen mielestään johtajan tehtävä on auttaa työntekijöitä ja kaiken keskiössä on kommunikointi.
Sitähän tunteiden kohtaaminen tosiaan on, vuorovaikutusta ja kommunikointia, niiden sanoittamista. Olkaamme siis ihmisiä toinen toisillemme,kohdataan ja puhutaan myös tunteista, työpaikallakin.
Investoi ihmiseen,
Henna